lauantai 2. maaliskuuta 2019

Äiti tuu pelaan!

Peli- ja nettimaailma tuntuu kiinnostavan lapsia loputtomasti. Meillä 10-, 9- ja 5-vuotiaiden poikien kanssa pahimmat riidat ja vanhempien stressit liittyvät joko pelaamiseen, sen rajoittamiseen tai tube- ja nettisisältöihin ja niiden sopimattomuuteen.

Nettimaailma on meille aikuisille vieras ja hämmentää ja pelottaakin juuri siksi. Netissä voi kuka tahansa ottaa yhteyttä lapsiini ja ehdottaa heille vaikka mitä. Tämä ajatus saa minut äitinä voimaan fyysisesti pahoin. Toki voin pahoin silloinkin, kun lasteni koulun pihan viereen oli pysäköitynä auto, josta joku mies houkutteli lapsia luokseen karkeilla. Ilmiö on sama, lapset ovat luottavaisia ja viattomia ja heitä pitää suojella. Lisäksi omani ovat niin reippaita ja rohkeita, etteivät ehkä epäröisi ottaa karkkia tuntemattomalta tai viesteillä oudoille tyypeille netissä, siis ellei siitä olisi loputtomasti varoiteltu - ja meillä kyllä on!

Mutta silti, lapset eivät aina tottele ja  meilläkin etenkin keskimmäinen poika juttelee esimerkiksi online-peleissä tutuille ja tuntemattomille sekä suomeksi, että melkoisen sujuvasti myös englanniksi, vaikka ei ole sitä päivääkään vielä koulussa opiskellut. Puhun itse sujuvaa englantia ja olen kyllä auttanut häntä viestien muotoilussa, mutta nopeana oppijana hän on kehittynyt kielessä vauhdilla. Juuri tämän vuoksi, että noilla foorumeilla keskustellessa oppii niin paljon, en ole online-peleissä keskustelemista kieltänyt vaan tyytynyt varoittelemaan ja valvomaan.

Uskon vakaasti, että lapset tarvitsevat tulevaisuudessa virtuaalimaailmassa oppimiaan taitoja, tästä syystä esikoinenkin on saanut ladata muutaman videon youtubeen. Kaikki videot olemme katsoneet, ennen kuin ne on julkaistu, jotta sisällöt ovat sopivia ja lapsen henkilöllisyys ja asuinpaikka eivät paljastu. Tämän hän on oppinut itsekin, eikä julkaise tietoja itsestään somessa. En usko, että hän olisi voinut kehittyä niin luontevaksi tuben käyttäjäksi, ilman opettelua, vaikka siitä on aiheutunut meille vanhemmille valvontavastuuta.

Isommat poikamme ovat taitavia videoiden tekijöitä ja editoijia. Juuri nyt heidän videoitaan ei olla julkaistu missään, koska esikoinen pitää taukoa tubesta. Keskimmäinen on saanut opettajalta koulussa luvan näyttää yhden tekemänsä videon luokassa. Taitavat kuulua siihen uuteen opetussuunnitelmaankin nuo digitaidot. Esikoinen on oppinut tubesta myös sen, että siellä ei ole kovin helppoa saada juttujaan näkyviin, ja että videoiden teko vaatii suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Koska seuraajia on melko vähän, on tubettaminen ainakin nyt sittenkin ehkä melko turvallista.

Mutta koska olen päättänyt tutustua lasten maailmaan, jotta sitten tiedän mitä kieltää ja mitä ei, pelasin keskimmäisen poikani kanssa pari erää MarioKart-peliä Nintendo Switchillä. Teimme videon ja puhuin siinä englantia, jotta videosta olisi vaikka jollekin nuoremmille katsojille huvin lisäksi myös hyötyä. Poikani ei puhu vielä kovin hyvin englantia, mutta keskustelu sujui hyvin niin, että minä puhuin englantia ja hän suomea, kuten videosta näette. Ja, kuten esikoiseni sanoisi: "Sori videon laadust" 😊 Kaikkihan me tässä vähän vielä treenataan. Video löytyy allaolevasta linkistä.

Kuulen mielelläni mielipiteitänne tästä aiheesta kommenteissa. 😄

MarioKart

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Päiväkirjamerkintöjä Koronakeväältä, -kesältä ja -syksyltä: 4.5.- 31.10.2020

Arki muuttui meillä keväällä, tarkkaan ottaen 14.5. kun lapset palasivat kouluun. Silloin minun aktiivinen blogin päivittämiseni väheni. Kes...