10.-13.4.2020
Pääsiäinen oli aika myöhään tänä vuonna, mutta koitti aikanaan, kuten ennenkin. Olemme usein reissanneet johonkin pääsiäisenä, joskus olemme ottaneet miniloman jopa Espanjaan asti, jossa on tähän aikaan vuodesta jo kevät pitkällä, sää on suomalaiselle kesäinen Espanjan keväässä.
Tänä vuonna meidän piti lähteä pääsiäisreissuun Helsingin suuntaan. Olimme suunnitelleet retkeä keskustakirjasto Oodiin ja Vantaan Superparkiin. Uudenmaan rajat olivat kuitenkin kiinni, eikä niitä päässyt huvin vuoksi ylittämään, joten pääsiäinen vietettiin pääasiassa kotona.
Pääsiäisenä poistuin silti ekaa kertaa rajoitusten alkamisen jälkeen kotikaupunkimme rajojen ulkopuolelle, kun teimme retken naapurikaupunkiin, jossa sijaitsee lasten suosikkiravintola McDonald's. Autokaistalta sai tilattua herkut mukaan retkelle, joten pääsiäiseen tuli hieman arjesta poikkeavaa hohtoa. 😀 Herkuteltua tulee kyllä kotioloissakin, mutta onhan 'ulkona' syömisessä aina oma hauskuutensa.
Retki oli muutenkin hauska ja kiipesimme vanhan linnoituksen raunioille kaupunkia ihailemaan.
Kuopus löysi myös metsästä kukkivan leskenlehden, jonka asettelin kivimuurin päälle koristeeksi. Asetelma muistuttaa joka puolelta löytyvästä kauneudesta myös kolkossa ympäristössä.
Pääsiäinen kotona sujui mukavan rennoissa fiiliksissä. Alamme ehkä jossain määrin tottua kotona hengailuun ja kaikki löytävät väyliä toteuttaa omia kiinnostuksen kohteitaan. Keskimmäinen lapsi juttelee aika usein videopuheluita kavereidensa kanssa. Minäkin järjestin kaveriporukalleni viinitreffit Meet-videokokouksessa. Vaikka videokokous ei todellakaan korvaa kavereiden tapaamista livenä, on kuitenkin kiva nähdä ihminen, jonka kanssa juttelee linjoilla.
Kun olin lapsi, puhuttiin 'näköpuhelimesta', jossa näkeekin henkilön, jonka kanssa puhuu puhelimessa. Se oli outo, scifityyppinen tulevaisuuden vekotin, joka silloin tuntui vähän oudolta ja hassulta ajatukselta. Nyt tuntuu oudolta, että 'näköpuhelimen' käyttö on arkipäivää paitsi lapsilleni myös minulle. Mutta niin asia vain on. Teams-palavereista on yhtäkkiä tullut tavallisia myös minun työpaikallani ja on kiva nähdä työkavereita ja muita tuttuja edes videon kautta.
Uutta teknologiaa, joka on toki ollut pitkään jo olemassa, mutta tähän asti ehkä pienemmän ja edistyksellisemmän porukan käytössä, otetaan nyt käyttöön ja vakiinnutetaan nopealla tahdilla pakon edessä. Se on luultavasti ihan hyvä juttu, koska teknologia helpottaa monia asioita ja ehkä jatkossa ei enää tarvitse reissata jokaisen tapaamisen tai koulutuksen takia pitkiä matkoja.
En toisaalta matkustelua rakastavana ihmisenä tiedä, minkälainen maailma on tai minkälaista matkustaminen on tämän kriisin jälkeen. Oma maailmankuvani perustuu pitkälti tietoisuudelle muista kulttuureista ja tavoista ja mahdollisuuksista tehdä asiat toisin. Olen viettänyt elämässäni vähän tavallisia loma-aikoja pidempiä aikoja muissa maissa ja kulttuureissa ja työskennellyt myös muualla kuin Suomessa.
Nuo muualla eletyt vuodet ja kuukaudet ovat olleet elämässäni suuri rikkaus ja auttavat näkemään monia asioita myös Suomessa uusin silmin. Tätä koronakriisiäkin eläessäni ajattelen lähes päivittäin sitä, kuinka onnellisia olemme täällä Suomessa, kun meillä on väljää ja kulttuuriimme kuuluu jo valmiiksi suurempi fyysinen etäisyys muista ihmisistä, kuin monessa muussa maassa. Nautin myös valtavasti siitä, että vaikka asumme kaupungissa ja palvelujen läheisyydessä, lähes takapihaltamme pääsee metsään lenkille. Näin ei tietysti ole joka paikassa ja toki Suomikin kaupungistuu vauhdilla, mutta puhdas luonto on silti meitä lähellä. Jos kriisi muuttaa matkustamista ja sitä rajoitetaan jatkossa enemmän, lapseni eivät ehkä saa yhtä avaraa maailmankatsomusta, kuin minulla on ollut mahdollisuus saada. Se on harmi, koska he ovat reissanneet kanssamme pienestä pitäen ja tietyllä lailla ovat jo maailmankansalaisia. Toisaalta tähänkin globalisaatiopulmaan saattaa löytyä tulevaisuudessa uusia ratkaisuja.
Pääsiäisenä lehdissä alettiin myös varovasti väläytellä sitä mahdollisuutta, että Uudenmaan rajat jälleen avattaisiin. Se ei sitten olisi ollut montaa viikkoa kiinni, mutta rajoitukset olivat kaiketi yleensäkin purreet ja uusia tartuntoja ei tullut valtavia määriä päivittäin, vaikka tautihuippua ei kuulemma Suomessa ole vielä saavutettu. Muualla Suomessa ajatus Uudenmaan rajojen avaamisesta herätti pelkoa taudin leviämisestä.
Itse aloin pääsiäisenä löytää myös hyviä puolia tästä rauhallisemmasta elämänmenosta vain oman perheen kesken. On tosi mukavaa kun lapset viihtyvät hyvin keskenään ja jos heillä erimielisyyttä onkin, siihenkin on paljon helpompi puuttua, kuin setviä naapurin äitien kanssa lasten riitoja kavereidensa kanssa. Lisäksi huomaan, että olemme kaikki olleet nyt tosi terveinä, mikä on aiempina keväinä ollut tosi harvinaista meillä. Koulujen ja päiväkotien pöpöt alkavat yleensä pyöriä pahimmin tammikuussa ja meillä on monena keväänä sairastettu monta tautia vappuun mennessä. Vasta kesällä taudit laantuvat, kun lapset jäävät lomille koulusta ja päiväkodista.
Meidän isommat lapset ovat myös innostuneet katsomaan iltaisin kaikki pikkulapsiaikaiset DVD-leffansa. He muistelevat päiväkotiaikojaan ja kertovat hauskoja juttuja niiltä ajoilta, kun olivat pienempiä. Myös lautapelit ovat taas suosiossa, kun niitäkin on aikaa pelata, videopelien ohella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti