Päiväkirjamerkintöjä koronakeväältä, osa 11, 27.4.- 3.5.2020

Vappua odotettiin samoin kuin usein aiempinakin keväinä, kylmässä säässä. Kevät ei tosiaan ole vielä kunnolla tullut Suomeen. Vaikka  lapset odottivat innokkaasti  ja jännitykselläkin vappua ilmapalloineen ja herkutteluineen, oli meillä kaikilla hieman toisenlaistakin jännitettävää.
29.4. Suomen hallitus oli luvannut ilmoittaa palaavatko lapset vielä tänä lukuvuonna kouluun. Aivan kuten 16.3., jolloin hallitus ilmoitti koulujen sulkemisesta ja etäopetukseen siirtymisestä, nytkin istuimme koko perhe TVn ääressä ja seurasimme, kun nuoret naisministerit, jotka ovat ansiokkaasti Suomea tässä poikkeustilanteessa luotsanneet, tulivat kertomaan olohuoneisiimme koululaisten tulevasta arjesta.
Tiedotus oli odotetun kaltainen. Hallitus ilmoitti, että peruskoululaiset palaavat kouluun pariksi viimeiseksi kouluviikoksi 14.5. alkaen. Kouluun paluu pitää opetusministeri Li Anderssonin mukaan hoitaa turvallisuus edellä niin, että ryhmät pysyvät päivän mittaan pääasiassa samoissa tiloissa, käsiä pestään usein ja turvavälejä pyritään noudattamaan. Se, miten tämä kaikki ahtaissa kouluissa toteutetaan, jäi hieman auki.
Lisään tähän Ilta-Sanomilta lainaamani kuvan Suomen hallituksesta pitämässä tiedotustilaisuutta keväällä 2020. Nämä kuvat taitavat jäädä historiaan ja muistamme nämä tilaisuudet varmasti loppuelämämme ajan. Siis sikäli kun jatkossa palaamme normaaliin elämään, kuten kaikki toivovat.

Koulujen avaaminen kirvoitti vilkasta somekeskustelua. Useimmat lapset ja nuoret ovat iloisia päästessään viimeisiksi viikoiksi kouluun ja useimmat etäkoulua ohjanneet vanhemmat huokaisevat helpotuksesta. Opettajat ovat ymmärrettävästi huolissaan viruksen leviämisestä, mutta monet heistäkin varmaan palailevat mielellään tutumpiin töihin. Toki tiedän vanhempia, jotka ovat päättäneet pitää esimerkiksi perussairauden puolesta riskiryhmään kuuluvan lapsensa loppukeväänkin pois koulusta, ja se on koulujenkin puolesta luvallista, vaikka varsinaista etäopetusta ei peruskouluissa enää koulujen avaamisen jälkeen jatketakaan. Riskiryhmään kuuluvista opettajista ei kylläkään ole kummemin keskusteltu julkisuudessa.
Olen huomannut, että somekeskusteluissa ottavat tähän asiaan kantaa varsin äänekkäästi henkilöt, joilla ei välttämättä ole mitään käytännön kosketuspintaa koko asiaan. Itse välillä toivoisin, että koulujen avaamista eivät niin äänekkäästi somessa vastustaisi henkilöt, joilla ei ole kouluikäisiä lapsia. He eivät välttämättä ymmärrä, kuinka vaikea on saada omien työkiireiden keskellä etäkoululaista ulkoilemaan tai välillä edes hoitamaan huolella tehtäviään tai kuinka pahalta tuntuu katsella kun koululainen selvästi kaipaisi opettajan apua johonkin tehtävään, mutta ei oikein voi tai osaa sitä etänä kysyä. Jos ei elä arkea lasten kanssa, ei tiedä, kuinka tärkeä osa lasten elämää ja arkea koulu ja opettajat ovat, niin monessa suhteessa. Totta kai turvallisuus on tärkeää, mutta uskon, että siitäkin huolehditaan vastuullisissa suomalaiskouluissa niin hyvin kuin se vain on mahdollista.
Koulua ei kuitenkaan käydä enää kovin pitkään tänä keväänä. Meitä odottaa nyt erilainen kesä ilman ulkomaanmatkoja ja perinteisesti kiinteästi suomalaiseen kesään kuuluvia festareita ja kesätapahtumia. Isojen yleisötapahtumien järjestämiskiellosta tuli tieto jo aiemmin huhtikuussa.
Nyt kun koronaeristyksessä on elelty jo pari kuukautta, uskon kyllä, että mukavaa puuhaa ja tekemistä kesälle löytyy ilman ulkomaanmatkoja tai kesätapahtumiakin, mutta uudenlaisia kesänviettotapoja on keksittävä. Me onneksi viihdymme hyvin perheenä keskenämme ja lomailla voi vaikka mökilläkin tai muuten luonnon helmassa, jos ei mökkiä omista.
Tästäkin selvitään, vaikka elämä onkin muuttunut. Kaupoissa näkee henkilökuntaa pleksisuojukset päässä, eikä ketään enää oikein voi halata ja harvoin ihmisiä näkee oikeasti, vaan enemmän jutellaan videopuheluissa ja meeteissä tai perinteisesti ihan puhelimessa. Itse toivon, että kesän tullen sukulaisia ja ystäviä voisi tavata edes ulkona, esimerkiksi istuskella terassilla. Erityisesti toivon, että lasten isovanhempia voimme tavata kesällä vaikka ulkona. Omat vanhempani ainakin ovat elelleet hyvinkin eristyksissä ja kaipaavat lastenlasten näkemistä ja lapsetkin haluavat nähdä isovanhempia.
Haikailen myös sellaista, että jos ihmisiä saa edes hiukan kesällä tavata, ei käy samoin, kuin usein kauppaan mennessä, eli että alkaa valtavasti aivastuttaa. Meillä on oltu ihan terveinä koko kevät tänä vuonna, enkä itse kärsi flunssasta hiukkaakaan, mutta aina, kun kävelen ruokakauppaan sisään, nenäni alkaa useimmiten vuotaa saman tien. En tiedä onko kyse allergiasta vai psykologisesta stressireaktiosta tilanteeseen, jossa sen nenän nyt juuri ei pitäisi vuotaa.