Arki muuttui meillä keväällä, tarkkaan ottaen 14.5. kun lapset palasivat kouluun. Silloin minun aktiivinen blogin päivittämiseni väheni. Kesä koitti, rajoitukset löystyivät ja blogi jäi tauolle. Nyt kun kaikki on taas syksyn aikana muuttunut ja muutoksessa, palasin kirjoittamaan tätä blogia. Tämä on varmasti ollut elämäni erikoisin vuosi.
4.5. Suomen hallitus tiedotti, että Koronatilanteen parantumisen vuoksi rajoituksia oli mahdollista alkaa varovasti purkaa. Työmatkaliikenne joihinkin maihin vapautui ja ravintolat sekä kirjastot ja myöhemmin myös elokuvateatterit aukesivat. Huvipuistoillekin annettiin lupa olla kesällä auki rajoitetusti ja alle 50 hengen kokoontumiset sallittiin.
Tämä kaikki toteutui varmasti erityisesti siksi, että talous ei kestäisi suljettua yhteiskuntaa enää pitkään ja monet ihmiset olivat menettämässä tai menettäneet työpaikkojaan. Yhteiskunnan varovainen aukeaminen oli mukavaa. Hallituksen uusi strategia oli nimeltään: "testaa, jäljitä ja hoida". Kesän ajan se toimikin ihan hyvin.
Kouluun paluu pariksi viimeiseksi viikoksi toukokuussa sujui meillä hyvin, vaikkakin jotenkin hämmentyneissä tunnelmissa. Etäkouluun oli jo jollain lailla totuttu vajaassa parissa kuukaudessa ja koulussa lapset olivat tarkkojen rajoitusten alaisina ja pienissä ryhmissä. Siitäkin kuitenkin selvittiin. Ja kesä koitti pian.
Vaikka rajoituksia oli purettu, esimerkiksi useimmat festarit ja keikat oli kesältä peruttu, eikä moni uskaltanut ulkomaillekaan matkustaa. Kaikenlaisia meemejä someen tämänkin tilanteen myötä ilmestyi:
Vaikka festareille tai ulkomaille ei päässyt, kesä oli kiva, kuten aina. Yli 70-kymppisten karanteeni päättyi. Päästiin tapaamaan isovanhempia, mökeille, huvipuistoon ja jopa elokuviin. Seurakunnat järjestivät rippileirejä ja konfirmaatioita, kaikki tuntui aika normaaliltakin. Toki lehdistä luettiin esimerkiksi Koronan takia aivan viime hetkellä peruuntuneista häistä ja loppukesästä Koronaa tuli Suomeen ulkomailta ja se herätti vilkasta keskustelua mediassa matkustamisrajoituksiin liittyen.
Vaikka kesällä päästiin tosi mukavasti tapaamaan ystäviä ja kyläilemään mökeillä ja käymään uimarannoilla, Koronan uhka oli, ja on yhä, aina läsnä. Sitä ei voi liikaa ajatella, mutta varovainen on oltava. Ihmisiä oli kyllä kiva nähdä ja jutella rauhassa ja ajan kanssa. Tästä kesästä opin ainakin sen, että ainakin minulle tärkeintä on pitää yhteyttä ystäviin ja tavata ihmisiä. On hyvä huomata, että onnelliseen elämään ei välttämättä tarvita ulkomaanmatkoja tai jotain erikoiselämyksiä.
Rento kesä kuitenkin loppui aikanaan ja syksy alkoi hieman hämmentävissä tunnelmissa. Koronatestikapasiteettia oli kasvatettu reilusti ja koulujen ohje oli, että pienistäkin flunssaoireista kärsivän lapsen piti jäädä kotiin ja käydä testissä. Tämä sama ohje koski aikuisiakin. Sen seurauksena elokuussa kun kaikki palasivat kouluihin ja työpaikoilleen, testaus ruuhkaantui ja ihmiset odottelivat testiin pääsyä ja tuloksia kotona viikonkin. Korona alkoi taas levitä, nyt erityisesti nuorten keskuudessa. Tauti levisi opiskelijabileissä ja yökerhoissa ja joissain opiskelijakaupungeissa sitä esiintyi paljonkin. Tunnelma on odottava ja hallitus tiedottikin uusista suosituksista alueille säännöllisesti.
Syksyn mittaan olemme pikkuhiljaa tottuneet elelemään tässä uudessa normaalissa. Suomen alueet on jaettu eri kategorioihin Koronan levinneisyden mukaan ja jos alueella esiintyy paljon Koronaa, tiukempia rajoituksia on noudatettava. Erityisesti ravintoloiden aukiolot ja niiden rajoittaminen ovat puhuttaneet paljon.
Esimerkiksi kouluja ei kuitenkaan olla kokonaan suljettu, vaikka niissä olisi saattanut yksittäisiä tautitapauksia esiintyä, vaan altistuneita on asetettu määräajoiksi karanteeniin ja etäopetukseen. Määräajan päätyttyä palataan sitten taas lähiopetukseen. Tautia näyttäisi esiintyvän enemmän yliopistoissa sekä toisen asteen oppilaitoksissa, mutta pienten lasten keskuudessa vähän.
Uuteen normaaliin on ollut pakko sopeutua. Välillä käydään testissä, jos on flunssan oireita. Pestään käsiä, pyritään käyttämään kasvomaskeja, jos turvaväliä ei voida pitää. Kaupoissa maskeja näkee ihmisillä melko paljon, samoin julkisissa kulkuvälineissä. Silti, vaikka ihmiset tottuvat, moni meistä varmaan kaipaa helpompia aikoja, jolloin ei tarvitsisi niin paljon huolehtia ja varoa.
Kaiken tämän keskellä myös käyttämämme kieli muuttuu. Kun luin vanhoja postauksiani keväältä, huomasin siellä kirjoittaneeni kasvosuojuksista sekä pleksisuojuksista, kuvatessani asioita, joita näin ihmisten käyttävän ruokakaupoissa. Nykyään maskit ja visiirit ovat täysin normaalia arkikieltä ja niiden merkitykset ovat lapsillekin tuttuja 😊 Myös ulkomaisia lehtiä lukiessani tulen kiinnittäneeksi huomioita englannin kielen uusin sanoihin, joista 'lockdown' on ehdottomasti yleisin. Tuskin kukaan olisi ennen osannut ajatella tuollaisen sanan kuvaavan monen arkea vuonna 2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti