Työntäyteisen Koronaviikon jälkeen tuli, kaikesta huolimatta, viikonloppu. Rajoitukset olivat voimassa eli lasten liikkumista ja ulkoilua isolla porukalla oli rajoitettava, mutta muuten lauantai tuntui aika tavalliselta.
Olemme usein lauantaisin kotona ja siivoilemme sekä käymme kaupassa ja ulkoilemme. Lapsille tilanne oli varmasti toinen ja heitä harmitti, kun eivät saaneet tavata kavereitaan vapaasti, mutta muuten meillä oli aika tavanomaiset lauantairutiinit. Illalla päästiin saunaankin.
Lauantain kauppareissulla poikkeustila näkyi eniten hiljaisuutena isossa ruokakaupassa. Kiinnitin huomiota myös siihen, että ihmiset eivät koskeneet ostoskärryihin tai ovien kahvoihin paljain käsin. Takin hihaa vedettiin käden suojaksi tai monet pitivät hanskat kädessä. Näin olen alkanut itsekin toimia.
Nuorimman lapsemme hiukset olivat ehtineet kasvaa ylipitkiksi. Huomasin, että kauppakeskuksen tuttu parturi oli vielä auki ja koska lapsi oli mukana kauppareissulla, poikkesimme parturiin saman tien. Etenkin kun parturit liikkeessä sanoivatkin, että kannattaa tulla nyt, heillä ei ole ollenkaan tietoa kauanko liike on auki jatkossa.
Partureiden kanssa juttelimme vallitsevasta tilanteesta ja sen rankkuudesta ja vaikutuksista ihmisten toimeentuloon ja elämään. Toinen heistä oli jo kuullut, että Uudenmaan alueen sulkemista ja liikkumisen rajoittamista sinne ja sieltä pois suunnitellaan. Muistan miettineeni, että mitenköhän sellainen toimisi?
Lauantain ohjelmaan kuului myös ajan hengen mukaiset videopuhelut karanteenissa oleville isovanhemmille. Onneksi sekä omat vanhempani että mieheni 82-vuotias isoäiti ovat teknisesti näppäriä ja osasivat hyvin ottaa whatsappin videopuhelun vastaan. 😊 Kaikki he pärjäilevät olosuhteisiin nähden hyvin.
22.3.2020
Ensimmäinen viikonloppu, jolloin poikkeustila oli Suomessa voimassa ja liikkuminen rajoitettua, oli onneksi kaunis ja aurinkoinen. Ilma oli talvisen viileä, mutta kirkas. Mahdollisuus viettää aikaa ulkona pelasti paljon ja virkisti varmasti monen mieltä.
Meillä vietettiin kiva sunnuntai, kun tulimme kerrankin lähteneeksi lasten kanssa eväsretkelle paikkakuntamme lähistöllä sijaitsevalle harjulle. Paikka on kaunis ja siellä voi ulkoilla ja syödä eväitä. Paikalle oli toki eksynyt muutama muukin ja polulla ja taukopaikoilla oli lähes ruuhkaa.
Vaikka ulkoilemme ja mökkeilemmekin lasten kanssa paljon, eväsretket eivät ole olleet meillä aiemmin tapana. Jos käymme ulkona syömässä, menemme mielellämme ravintolaan ja koska olemme myös matkustelleet lasten kanssa jonkun verran, he ovat ehdottomasti tottuneempia maistelemaan etnisiä ruokia ja syömään ravintoloissa kuin nauttimaan eväitä ulkona. Hyvin heille eväsleivät ja keksit sekä termospullosta tarjottu lämmin kaakao kuitenkin maistuivat. 😃
Illalla valmistauduttiin tavallisen sunnnuntain tapaan henkisesti seuraavaan kouluviikkoon. Esikoinen oli jo aiemmin ehtinyt noteerata etäopiskelun hyväksi puoleksi sen, että viikonlopuksi ei tule läksyä.
Sunnuntai-iltana hän löysi kuitenkin wilmasta opettajalta viestin, joka häntä hieman stressasi. Opettaja kertoi viestissä, että ensi viikolla aletaan harjoitella videoyhteyttä opettajan ja luokan kesken. Vitosluokkalaista asia stressasi. 'Mitä, jos en osaa käyttää sitä Googlen Meet-alustaa?'
Itse videokokouksiin osallistuneena ja niitä pitäneenä, minusta tuntui oudolta, että lapsi, joka on 8-vuotiaana aloittanut musiikin lataamisen verkkoon ja sovellusten asentamisen kännykkään jännittäisi verkkokousta, mutta niin se vaan taitaa meillä ihmisillä mennä uusien asioiden äärellä, että ne jännittävät ja stressaavat meitä.
Minä yritin lohduttaa häntä, että verkkokoukoustaminen ja kokoukseen liittyminen on ihan helppoa. Sanoin vielä, että onhan isä täällä ja voi tarvittaessa auttaa teknisissä ongelmissa. Siihen poika totesi, että se nyt vasta stressaakin, jos isääkin pitää pyytää apuun. 'Tosi noloa, sitten koko luokka kuulee, kun se tulee säätämään siihen kiukkuisena, ku joku työasia on kesken ja kysyy että mikäs helvetti täällä nyt taas on ongelma?' Sekin stressi laukesi sitten nauruun, koska meidän kaikkien - myös isän - oli aika helppo kuvitella, että noin saattaisi käydäkin. 😄
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti