Maanantai koitti liian äkkiä kuten aina, mutta eipä auttanut kuin palata töihin. Siellä hommaa riittää, mutta muutoksista huolimatta työt hoituvat kuten aina, tavalla tai toisella.
Yksi suurimmista muutoksista itselleni oli mahdollisuus pyöräillä töihin, nyt kun mies tekee töitä kotoa etänä, eikä joudu päivittäin lähtemään todella aikaisin aamulla ehtiäkseen 35 kilometrin päähän työpaikalleen. Näin hän ehtii paremmin auttaa nuorimmaisen päiväkotiin viemisessä ja minä pääsen töihin pyörällä.
Päivä oli monella tapaa aika arkinen, vaikka virustartunta tuntuukin ajatuksena kurjalta ja etätyöläinen meinaa stressaantua etäkoululaisia auttaessaan.
24.-26.3.2020
Uusi arki pyöri, väsyttävänä, mutta perusrutiinit säilyivät.
Olen muutama kuukausi sitten ryhtynyt harrastamaan joogaa ja olen ollut todella innostunut tästä uudesta harrastuksestani. Joogastudion omistaja ei jäänyt poikkeustilan alettua pyörittelemään peukaloitaan, vaan latasi heti livetunnit suljettuun facebookryhmään meille vakioasiakkailleen. Tunnin sai sitten maksaa joko tilille tai ruksata omasta 10 kerran kortistaan.
Niin minä sitten viikolla eräänä iltana joogasin kotona makuuhuoneessani. Samaan aikaan esikoinen 'oli' räppäri Cledoksen livekeikalla Instagramin välityksellä omassa huoneessaan.
En tiedä olisinko uskonut tätäkään jos joku olisi minulle 10 vuotta sitten kertonut, että keväällä 2020 harrastamme kotoamme käsin liveyhteyksien välityksellä.
Arjessa huomaan olevani väsyneempi ja äreämpi kuin yleensä. Tuntuu, että kaikki pikkujutut ottavat tosi paljon päähän. Toisaalta on helpompi olla ärtynyt itsekseen ja antaa se itselleen myös anteeksi huomatessaan, että totta kai tällainen tilanne stressaa ja rasittaa.
Nyt kun pyöräilen töihin ja syön lounaaksi edellispäivän jämiä, huomaan miten helppoa niitä pieniä ilmastotekoja olisi tehdä. Pohdin paljon sitä, muuttuukohan maailma yhtään tämän jälkeen? Itse en lupaa ihan joka päivä pyöräillä töihin jatkossa, mutta lentämistä vähennän varmasti. Onneksi olimme perheen reissujen suhteen sitä lentämisen vähentämistä pohtineet jo ennen tätä Korona-hässäkkää.
Globaali ilmiö tämä Korona silti on ja vaikuttaa paljon kaikkiin länsimaihin. Britanniassa ja Ruotsissa sekä Etelä-Euroopassa jonkin verran reissanneena olen mielenkiinnolla seurannut Koronatoimia muualla. Maan kulttuuri vaikuttaa aina kaikkeen toimintaan. Ruotsissa ollaan rajoitusten suhteen maltillisia ja liberaaleja, kuten aina. Briteistä tulee hurjia uutisia monien kuuluisen henkilöiden tartunnoista sekä paljon hauskoja videoita ja kuvia. Heillä on aina selvitty monesta huumorilla. Etelä-Eurooppaa, erityisesti Espanjaa ja Italiaa Korona on runnellut pahasti. Valitettavasti niin käy, kun kulttuuri on sosiaalinen ja avoin. Brittihuumorin ystävänä ihmettelen välillä, miten se Korona täällä Suomessa edes leviää, kun muutenkin olemme niin etäällä toisistamme luonnostammekin. Tästä kertoo myös kuva suomalaisella bussipysäkillä ennen ja jälkeen Koronan:
27.3.2020
Loppuviikkoa kohti kantautui mediasta taas outoja uutisia. Ravintolat eivät enää saa olla auki, vaan myydä ruokaa ainoastaan kotiinkuljetettavaksi.
Uusimaa suljettiin ja sinne ei enää saa mennä muuten kuin pakottavasta syystä, eli esimerkiksi töihin. Rajalle tulee poliisivalvonta puolustusvoimien avustamana. Tälläkin toki pyritään rajoittamaan viruksen leviämistä, mutta koko juttu ja elämä poliisivaltiossa tuntuu minusta tosi oudolta, vaikka se ei sinänsä kosketakaan itseäni tai ketään läheisiäni.
Sokerina pohjalla perjantaina uutisoitiin varmistetuista Koronatapauksista myös täällä meidän pikkukaupungissamme. Ei niitä montaa ollut, mutta olo tuntuu kyllä turvattomammalta. Toki tämäkin uutinen aiheutti pikkukaupungissa ihan omanlaisensa somemylläkän, kun joku sairastunut oli kuulemma nähty kulkemassa kaupungilla karanteenistaan huolimatta. En seuraa ihan kaikkia kaupungin facebookryhmiä ja hyvä niin. Joskus on parempi olla tietämättä kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti