Toinen viikonloppu poikkeusoloissa koitti aurinkoisena, vaikka ilma olikin hieman viilenemässä. Jonkinlaista rutiinia kotonaoloon alkoi jo olla.
Lapsilla on omat puuhansa, kuten aina. Etenkin meidän 6-vuotias on kova touhuamaan kaikenlaista ja kehittelee laajoja projekteja milloin legoista ja milloin askarteluistaan.
Hän myös rakastaa leikkiä joskus kummeiltaan lahjaksi saamallaan kemisti-setillä ja onkin sanonut isona ryhtyvänsä kemistiksi. Nyt pohdimme olisiko hänen aika kehittää jo pikkukemistinä lääke Koronaan. Nuori mies otti heti haasteen vastaan ja alkoi suunnitella lääkettä 'pöpönputsausaineesta ja tiskipesuaineesta'. 😊
Iloisia uutisia kuului myös vanhemmiltani sikäli, että heidän oli lähikaupastaan mahdollista tilata ruokaostoksensa netin kautta ja noutaa ne valmiiksi keräiltyinä kaupan ovelta. Kaupat ovat tehneet paljon järjestelyjä riskiryhmiä ja myös yrittäjiä auttaakseen.
Paras esimerkki yhteisöllisyydestä ja yhteistyön voimasta minusta on kaupunkimme erään lounasravintolan ja K-kaupan yhteistyö. Lounasannoksia saa nyt ostaa mukaan tästä ravintolan lähellä olevasta kaupasta. Toivon kaiken tämän yhteisöllisyyden ja innovatiivisuuden jatkuvan tämän kriisin jälkeenkin Suomessa. Se on ehdottomasti tämän kaiken hyvä puoli. Vaikka ei sen olisi tarvinnut vaatia näin kovaa hintaa ja suurta kriisiä toteutuakseen.
Kotona olemme viikonloppuisin myös leiponeet lasten kanssa - pakko myöntää - enemmän kuin koskaan ennen. Mokkapalat olivat esikoisen mielestä vähän monimutkaisia tehdä, mutta hyviä! 😀 Ylipäänsä kaikesta tästä ruuanlaitosta ja ruokaan keskittymisestä, minulle tulee ekana mieleen TV-sarja Big Brother. Siellähän asukkaat välillä saivat vapaat kädet ruokasuunnitteluun tai sitten tehtäväksi tehdä jotain vain jostain tietyistä aineksista. Niinpä, ruuanlaitto on ihan kivaa ajankulua.
Onneksi emme nyt silti ole ihan yhtä eristyksissä kuin BB-talon asukkaat. Muistan työkaverin joskus sanoneen, että sellaista eristystä ihmisen mieli tutkitusti kestää noin kolme kuukautta. Toivon kyllä, etteivät nämäkään olot kestä niin kauaa.
29.3.2020
Aurinkoisen viileänä sunnuntaina teimme taas eväsretken eräälle kauniille rantaseudulle tässä lähistöllä. Maisema oli kaunis ja olo jotenkin sellainen, että Korona voisi vaikka unohtua hetkeksi.
Silti niin moni asia mietitytti. Tartunnat olivat nyt Suomessa alkaneet lisääntyä vauhdilla ja koska tautia oli havaittu myös kotikaupungissamme, oli ihan realistista, että meistäkin joku sairastuisi tai kaikkikin voisimme saada tartunnan. Se pelotti ja huoletti monella tapaa. Taudista ei voi tietää sairastaako sen vakavana vai lievänä, vaikka olemmekin perusterveitä ja hyväkuntoisia. Minua itseäni huoletti enemmän ajatus karanteenista, jos taudin saisimme. Mistä saisimme ruokaa? Miten pärjäisimme? Tiedän kyllä, että monet ystävät ja naapurit varmasti meitä auttaisivat, mutta kaikenlaista ihminen kuitenkin aina itsekseen murehtii.
Pienempi käytännön murhe oli uusiksi menneet kesälomasuunnitelmat tulevan kesän osalta. Olemme reissanneet perheenä monessa paikassa ja useimmiten yöpyneet Airbnbn kautta välitettävissä asunnoissa, koska oma rauha ja kämppä on näin isolle porukalle mukava juttu ja on edullisempaa ostaa osa ruuasta kotiin, kuin syödä lasten kanssa jatkuvasti ulkona.
Tulevalle kesälle meillä oli varattuna asunto Tallinnassa muutamaksi yöksi ja se piti nyt perua. Peruutusehdot olivat hieman sekavat, mutta luottavaisin mielin kuvittelimme toki saavamme asunnon hinnan takaisin tällaisessa tilanteessa. Tässä vaiheessa suurin murhe oli, että mitä oikein kesälomalla teemme, jos minnekään reissuun ei pääse. Tajuan itsekin, että tämä elämäntyyli ja tällaiset murheet ovat juuri niitä elitistisiä, first world problems-kategoriaa olevia murheita, jotka meidät kaikki tavallaan ovat tähän kriisiin vieneetkin. Silti koen, että koska teen arkena paljon töitä, voin vapaa-ajalla matkustella, koska se on kivaa.
Piristystä liikkumisrajoituksiin ja poikkeusarkeen tuovat monenlaiset somehaasteet. Nallet ikkunoissa haaste oli juuri alkanut. Sen ideana oli asettaa ikkunaansa iso nalle tai muu pehmolelu ohikulkijoiden piristykseksi. Kuopuksen kanssa asettelimme meidänkin Nalle Puhin keittiön ikkunaan katselemaan ohikulkijoita. 😊
30.3.2020
Maanantaina tein etätöitä kotoa. Keskittyminen ei ole helppoa, kun lapset kyselevät jatkuvasti jotain ja työt etenevät hitaasti. Työnkin puolesta viesti- ja kysymystulvaa riittää. Ne kyselyt on vain yritettävä priorisoida ja hoitaa yksi kerrallaan ja ennen kaikkea on tärkeää sulkea työkone ajallaan myös kotona. Lapset onneksi yleensä pitävät huolen tauoista ja siitä, ettei työhön voi uppoutua ihan iltaa myöden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti