Pääsiäisen jälkeen etäkoulu- ja työarki koitti jotenkin hieman tutumpana ja arkipäiväisempänä. On vaikea sanoa olemmeko vain tottuneet jo siihen, että kaikki tekevät kotona töitä omilla päätteillään vai onko lasten etäkouluun tullut enemmän struktuuria, joka helpottaa heidän työskentelyään.
Tilanne ja kotona työskentely tuntuu kuitenkin helpommalta, eivätkä lapset tarvitse jatkuvasti apua tehtäviinsä. He ovat aiempaa enemmän yhteydessä opettajaan videomeetien välityksellä, joten uskon koulun ja opettajien ohjaavan työskentelyä nyt enemmän, mikä helpottaa meidän perheen aikuisten omaa työntekoa. Teen töitä välillä kotona ja välillä työpaikalla. Teen nyt etätyötä, mutta olen jonkin verran meet-palavereissa ja livepuheluissa työpäivän aikana, ja voin onneksi työskennellä myös työpaikalla tarvittaessa. Työrauha on siellä parempi, vaikka onneksi sitä on nyt enemmän myös kotona.
Tilanteeseen tottuminen ei tietysti yllätä. 6. poikkeustila- ja etätyöviikko käynnistyi Suomessa 20.4. Muutamassa viikossa ihminen kyllä tottuu jo toisenlaiseen arkeen. Silti useimmat varmasti miettivät, miten kauan poikkeustila jatkuu. Etätyöskentely ei ehkä ole ongelma, mutta kaikenlaista muuta ajankulua kuten ravintoloita, teattereita, kirjastoja, museoita ja harrastuksia varmasti moni kaipaa.
Myös ikäihmisten karanteeni huolestuttaa minua. Jatkuva eristys ei ole kenenkään mielialalle hyväksi ja erityisesti yksinasuvat vanhukset saattavat olla hyvin yksinäisiä.
Lehdissä on nyt alettu kirjoittaa mahdollisista rajoitusten purkamisista ja erityisesti siitä, avataanko koulut vielä ennen lukuvuoden loppua. Opettajat vastustavat ajatusta, mutta terveysviranomaiset arvioivat riskin siitä, että lapset tartuttaisivat virusta, melko vähäiseksi. Uudenmaan rajojen piti olla kiinni 19.4. asti, mutta ne avattiin jo 15.4., koska hallituksen mukaan ei ollut enää riittäviä perusteita pitää niitä kiinni.
Toisin kun pelättiin, virustilanteeseen ja sen leviämiseen Uudenmaan rajojen avaaminen ei juurikaan vaikuttanut. Tämä johtuu varmasti siitä, että ihmiset ovat ylipäänsä varovaisia, pysyvät kotona, eivätkä kyläile tai tapaa muita enempää kun on välttämätöntä. Taudin leviäminen on saatu Suomessa rauhoittumaan ja se herättää entistä enemmän keskustelua rajoitusten purusta, koska ennemmin tai myöhemmin niitä on alettava purkaa. Jotenkin ajatus pelottaa ja tulee mieleen, että lähteekö tauti sitten taas uudelleen leviämään. Tilanne tuntuu jatkuvasti aika ristiriitaiselta. Välillä tekisi mieli viitata kintaalla rajoituksille ja unohtaa koko virus, mutta sitten taas iskee pelko tartunnasta ja kädet pestään kauppareissun jäljiltä entistä tarkemmin. Ehkä me kuitenkin opimme elämään tämän kanssa, ehkä olemme jo oppineet.
Rikoin hurjasti arkirutiinejamme eräänä perjantaina ja kävin töiden jälkeen ruokakaupassa. Siellä oli sattumalta kova ruuhka ja koko kaupunki tuntui lähteneen ruokakauppaan samaan aikaan. Turvavälejä oli aika mahdotonta noudattaa ja mieleen hiipi ajatus julkisten kokoontumisten rajoittamisen järjettömyydestä jos väki kokoontuu paremman puutteessa kauppaan. Toki ihminen toimii kuten kokee järkeväksi ja viikonlopun ruokaostokset on mukava tehdä perjantaina, mutta mietin tuleekohan kaupassa käyntiinkin pian rajoituksia. Kotikaupunkimme tarjonta etukäteen netistä tilatun ruuan noudosta kaupasta on parantunut koronatilanteen myötä ja muutaman kerran olemme tätäkin mahdollisuutta hyödyntäneet.
Arjen rullaillessa omalla painollaan, kotoa käsin työskenteleminen ja harrastaminen aiheuttaa huvittavia tilanteita. Toimin itse aktiivisesti erään yhdistyksen hallituksessa ja muutaman etäkokouksen olemme korona-aikaan pitäneet. Kun minä kokoustin toisessa huoneessa, harjoitteli poikani trumpetillaan skype-soittotunnillaan viereisessä huoneessa. On tosi kiva, että hänellä soittotunnit pyörivät, vaikka kaikki esiintymiset onkin peruttu. Soittaminen on hänelle tärkeä harrastus, joka ei sekään sujuisi ilman opettajan apua ja ohjausta. Omassa kokouksessani totesin pitäväni mikrofonini kiinni, jotta poikani soitto ei häiritsisi kokoustamme. Muut kannustivat avaamaan mikrofonin, taustamusiikki olisi kuulemma kiva piristys kokoukseemme. 😊
Koko maailman jotenkin oudoimmaksi koronajohtajaksi on räväköine lausuntoineen noussut USAn presidentti Donald Trump. Hän syyttää kriisistä ja sen eskaloitumisesta milloin mitäkin tahoa ja antaa erittäin ristiriitaisia lausuntoja tautitilanteesta ja USAn strategiasta siihen. Hän myös kieltäytyy ottamasta itselleen tai omalle hallinnolleen mitään vastuuta kriisin hoidosta tai siinä mahdollisesti tehdyistä virheistä. Tämä ei ole mitenkään outoa hänen aiemman politiikkansa valossa, mutta tuntuu silti pahalta tavallisen USAn kansalaisen näkökulmasta, koska kriisi on koetellut USAtakin aika tavalla ja monia on kuollut ja sairastunut. Trump on monien meemien ja vitsien innottaja maailmanlaajuisesti mediassa. Tässä yksi löytämäni esimerkki:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti